Nyt paljastan teille kirvelevän, puolinolon salaisuuden: mä fanitan Jussi Parviaista! Olen viime aikoina salakavalasti koukuttunut yhä enenevässä määrin Parviainen & Parviainen (ent. Uimonen) suhdesekoilun seuraamiseen. Tuksun ja Arton, saatikka Matin ja Mervin sekoilut eivät ole koskaan kiinnostaneet tässä määrin. Nykyisin tässäkään perhesaagassa ei niinkään enää kiinnosta se, että miten joku itseään kunnioittava 19-vuotias ryhtyi moiseen touhuun, sillä siihen on tullut jo lukuisia vastauksia. Ja toivonkin todella, että suomalainen mielenterveyden avohoitojärjestelmä saisi nyt näyttää moniammatillisen osaamisensa ja tarjota sekä Saanalle, että Tuksulle tuhdin terapiapaketin, jotta nämä wannabeet saataisiin terveiksi. Uskon nimittäin, että molempien perheiden vanhemmat elävät jatkuvassa ja ankarassa myötähäpeän tunteessa odottaen kauhulla päivittäin, että mitähän seuraavaksi.
Mutta Jussin vahva ja väkevä ilmaisu itsessään vetoaa minuun, sillä hän vaikuttaa olevan erittäin taitava kynämies. Jussi on myös aina ollut jossain määrin ihan hottis äijä, vaikkakin aina aika weird. Lisäksi aika ja eletty elämä ovat nyt myös jättäneet mieheen omat jälkensä, mutta keneenpä meistä ei jättäisi. Jussi on kainuulainen, kuten oma sukuni molemmissa sukuhaaroissa aina pitkälle kaskenpolttajiin saakka. Siksi ehkä tunnen jonkinlaista ymmärrystä Jussin sekoilua kohtaan, sillä sitä on nähty tässä lähempänäkin. Kainuulaiset ylipäätään ovat suureksi osaksi syntymähulluja. Heidän elämänsä käsikirjoituksissa on todella kuultavissa Nälkämaan laulun soinnut ,josta itsekin saan sitä kuunnellessani aina hyvin tunteellisia väristyksiä, ja näitä sointuja kukin kainuulainen käsittelee, halusi tai ei, elämässään tavallaan.
Jussi on viime aikoina kunnostautunut Saana-sekoilujen lisäksi raottelemalla vuosia kertynyttä salaista, sanaista arkkuaan. Arkun antia on luettavissa Jussin blogista , joka tuotteliaina päivinä täydentyy jopa kahdella pitkällä tekstillä. Jussin teksteissä on etenkin äidinkielen opettajille, joista suurin osa on leivottu samalla huumorintajuttomalla pilkunviilaajatäsmämuotilla (positiivisiakin poikkeuksia on mm. Margit, Anna, Maarit, Eija ja varmaan muitakin), mutta myös muillekin, muutakin ammennettavaa kuin kirjoitusvirheiden korjaamista, joten kehotan tutustumaan. Jussi kertoo avautumistensa olevan juoruja, jotka yleisen käsityksen mukaan ovat lähtökohtaisesti ei-totuuksia, kunnes toisin todistetaan. Olen kuitenkin aina myös sitä mieltä, ettei savua ilman tulta. Jussi on jo usein osoittanut salapoliisin taipumuksensa seuraamalla eri henkilöitä tai kuvaamalla, nauhoittamalla aitoa materiaalia erilaisista tilanteista. Ja se aineisto ja ne havainnot ovat luultavasti totta. Aika iso osa Jussin vuodatusta on tietenkin ”kalavelkojen takaisinmaksua” eri henkilöille, jonka minunkin mielestäni voisi tehdä toisella, jollakin sivistyneemmällä tavalla. En tosin tiedä millä.
Jussi taitavasti kootussa tekstissä en ole myöskään kiinnostunut siitä, kenen (naisen vai miehen) kanssa Lenita, Tanja tai Jussi itse on rakastellut, sillä pääasia silläkin elämän osa-alueella mielestäni on, että jokainen voisi harjoittaa muita ja itseään loukkaamatonta ja tyydyttävää seksiä tarpeellisen määrän läpi elämänsä. Minua ei myöskään yllätä se, että joku hauskaksi koomikoksi leimautunut mies tai nainen osoittautuu järkyttävän huonokäytöksiseksi kiukuttelijaksi, kun niitä huonoja päiviä on meillä itse kullakin välillä. Tai että hän tai hän rikkoi tai sikaili kännipäissään niin tai näin. Suomalaiset, ruotsalaiset, englantilaiset ja ainakin irlantilaiset ja australialaisetkin sikailevat kännissä – ei se mikään salaisuus ole. Samoin kuin Juti, joka ei tällä kertaa saanut, ehkäpä jopa tästä syystä, edes kutsua linnanjuhliin, niin kuin en minäkään, eli tasoissa ollaan.
Vaan erityisen kiinnostunut olen siitä, mitä kaikkia oikeita ja lukuisten ihmisten elämän kannalta merkityksellisiä asioita salataan useiden ihmisten toimesta, ja miten niiden selvittelyssä kieroillaan viimeiseen saakka. Mikäli Jussin Juoruissa osat 1-7 on vähänkään perää, tulisi yhden jos toisenkin rikostutkimuksen käynnistyä viipymättä (sen lisäksi, että moni nimeltä mainittu voisi haluta hakea oikaisua käräjäoikeudesta koskien itseään koskevia väittämiä sekä korvauksia kivusta ja särystä).
Olen nyt aistit valppaina seurannut mm. tuota Valviran Partasen poukkoilua tuossa valelääkäriselvittelyssä. On ihan selvää, että joku Valvirassa on jättänyt duuninsa tekemättä tai tehnyt sen niin vasurilla, että Laihot ja kumppanit ovat saaneet vuosia rauhassa hääräillä. Jos minulle olisi tullut Valviran työntekijänä eteeni joku Azerbaidžanissa, Zimbabwessa tai vaikkapa Moskovassa kirjoitettu lääkärikoulun todistus, niin muutkin kellot, kun kirkonkellot olisivat silloin alkaneet tällöin välittömästi soida. No, minä olenkin poliisin tyttö, joka on opetettu epäilemään kaikkea ja aina. Kuka oikeasti lähtee ao. maihin lääkikseen, kun meillä on niin erinomainen koulu Suomessakin. Poikkeuksena tähän ylivalppaana olemisen -sääntöön olisi ollut Ville Haapasalo, joka suomalaisella sisulla veti vähintäänkin arveluttavan, jos ne eivät kaikki sitä jossain määrin olekin, teatterikoulun Pietarissa. Jo tuosta monen vuoden piinan sietämisestä olisin hyväksynyt vähän ”fiksatutkin paperit”, sillä jotenkin kyseinen ihmisyyttä väkevästi jalostava kokemus olisi pitänyt palkita.
Huolestuttaa kuitenkin, että nämä ”lääkäripuuhastelijat” ovat puuhailleet mm. kehitysvammaisten ja vanhusten parissa eli niiden, jotka ovat vauvojen ja lasten lisäksi kaikkein puolustuskyvyttömiä ja joiden kanssa helposti mennään yleisestikin mukaan harhaan, ettei mikään ponnistelu kuitenkaan kannata. Puuhastelijan ja oikean lääkärin työssä ei nähty suurtakaan eroa, mikä sekin on äärimmäisen huolestuttavaa. Mutta niistä Valviran tädeistä vielä; jos istuu pääjohtajan paikalla missä tahansa firmassa ja saa siitä jo lähtökohtaisesti täysin ylimitoitettua ja liioiteltua palkkaa omaan jokapäiväiseen työsuoritukseensa nähden, niin edes silloin, edes silloin kerran, kun oma tuoli alkaa tutista ja kamerat kirkkaine valoineen suunnataan ao. suuntaan, tulisi pystyä kuittaamaan monen vuoden tyhjäntoimittamisesta palkkansa. Tällöin migreeni, verenpaine tai nuha eivät saisi kaataa vuoteeseen. Vaikka ihan taatusti työkykykin on tässä tilanteessa uhattuna, sillä hirvittäväähän se on, kun kuviteellinen maailma kaatuu ympäriltä ja huomataan, että joku on tehnyt virheen poikineen ja jonkun on nyt virkansa puolesta vastattava siitä.
Yhtään lisää ei lohduttanut uutinen sairaalasihteeristä , joka oli omalla tavallaan etsinyt myös totuutta murtautumalla Haartmannin sairaalasta käsin potilastietojärjestelmiin ja tutkinut siellä typeryyksissään ja juoruilun halussaan satojen ihmisten sairauskertomuksia idioottivarmoina pidetyistä sähköisistä potilastietojärjestelmistä. Mene siinä sitten rauhassa ja levollisin mielin hoidattamaan sukupuolielinten herpestä tai peräpukamia tai varpaanvälisilsaa, kun sitä totuutta kohta sentraalisantrat ja muut valesihteerit revitellevät ympäriinsä. Ikävää tässä on, että näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan. Tämän totuuden revittely on erityisen rumaa siksi, että sillä lääkärin lavitsalla tulemme me kaikki makoilemaan omalla vuorollamme eli loppuviimeksi tässä totuuksien paljastelussa ei ole voittajia.
Mutta Jussin vahva ja väkevä ilmaisu itsessään vetoaa minuun, sillä hän vaikuttaa olevan erittäin taitava kynämies. Jussi on myös aina ollut jossain määrin ihan hottis äijä, vaikkakin aina aika weird. Lisäksi aika ja eletty elämä ovat nyt myös jättäneet mieheen omat jälkensä, mutta keneenpä meistä ei jättäisi. Jussi on kainuulainen, kuten oma sukuni molemmissa sukuhaaroissa aina pitkälle kaskenpolttajiin saakka. Siksi ehkä tunnen jonkinlaista ymmärrystä Jussin sekoilua kohtaan, sillä sitä on nähty tässä lähempänäkin. Kainuulaiset ylipäätään ovat suureksi osaksi syntymähulluja. Heidän elämänsä käsikirjoituksissa on todella kuultavissa Nälkämaan laulun soinnut ,josta itsekin saan sitä kuunnellessani aina hyvin tunteellisia väristyksiä, ja näitä sointuja kukin kainuulainen käsittelee, halusi tai ei, elämässään tavallaan.
Jussi on viime aikoina kunnostautunut Saana-sekoilujen lisäksi raottelemalla vuosia kertynyttä salaista, sanaista arkkuaan. Arkun antia on luettavissa Jussin blogista , joka tuotteliaina päivinä täydentyy jopa kahdella pitkällä tekstillä. Jussin teksteissä on etenkin äidinkielen opettajille, joista suurin osa on leivottu samalla huumorintajuttomalla pilkunviilaajatäsmämuotilla (positiivisiakin poikkeuksia on mm. Margit, Anna, Maarit, Eija ja varmaan muitakin), mutta myös muillekin, muutakin ammennettavaa kuin kirjoitusvirheiden korjaamista, joten kehotan tutustumaan. Jussi kertoo avautumistensa olevan juoruja, jotka yleisen käsityksen mukaan ovat lähtökohtaisesti ei-totuuksia, kunnes toisin todistetaan. Olen kuitenkin aina myös sitä mieltä, ettei savua ilman tulta. Jussi on jo usein osoittanut salapoliisin taipumuksensa seuraamalla eri henkilöitä tai kuvaamalla, nauhoittamalla aitoa materiaalia erilaisista tilanteista. Ja se aineisto ja ne havainnot ovat luultavasti totta. Aika iso osa Jussin vuodatusta on tietenkin ”kalavelkojen takaisinmaksua” eri henkilöille, jonka minunkin mielestäni voisi tehdä toisella, jollakin sivistyneemmällä tavalla. En tosin tiedä millä.
Jussi taitavasti kootussa tekstissä en ole myöskään kiinnostunut siitä, kenen (naisen vai miehen) kanssa Lenita, Tanja tai Jussi itse on rakastellut, sillä pääasia silläkin elämän osa-alueella mielestäni on, että jokainen voisi harjoittaa muita ja itseään loukkaamatonta ja tyydyttävää seksiä tarpeellisen määrän läpi elämänsä. Minua ei myöskään yllätä se, että joku hauskaksi koomikoksi leimautunut mies tai nainen osoittautuu järkyttävän huonokäytöksiseksi kiukuttelijaksi, kun niitä huonoja päiviä on meillä itse kullakin välillä. Tai että hän tai hän rikkoi tai sikaili kännipäissään niin tai näin. Suomalaiset, ruotsalaiset, englantilaiset ja ainakin irlantilaiset ja australialaisetkin sikailevat kännissä – ei se mikään salaisuus ole. Samoin kuin Juti, joka ei tällä kertaa saanut, ehkäpä jopa tästä syystä, edes kutsua linnanjuhliin, niin kuin en minäkään, eli tasoissa ollaan.
Vaan erityisen kiinnostunut olen siitä, mitä kaikkia oikeita ja lukuisten ihmisten elämän kannalta merkityksellisiä asioita salataan useiden ihmisten toimesta, ja miten niiden selvittelyssä kieroillaan viimeiseen saakka. Mikäli Jussin Juoruissa osat 1-7 on vähänkään perää, tulisi yhden jos toisenkin rikostutkimuksen käynnistyä viipymättä (sen lisäksi, että moni nimeltä mainittu voisi haluta hakea oikaisua käräjäoikeudesta koskien itseään koskevia väittämiä sekä korvauksia kivusta ja särystä).
Olen nyt aistit valppaina seurannut mm. tuota Valviran Partasen poukkoilua tuossa valelääkäriselvittelyssä. On ihan selvää, että joku Valvirassa on jättänyt duuninsa tekemättä tai tehnyt sen niin vasurilla, että Laihot ja kumppanit ovat saaneet vuosia rauhassa hääräillä. Jos minulle olisi tullut Valviran työntekijänä eteeni joku Azerbaidžanissa, Zimbabwessa tai vaikkapa Moskovassa kirjoitettu lääkärikoulun todistus, niin muutkin kellot, kun kirkonkellot olisivat silloin alkaneet tällöin välittömästi soida. No, minä olenkin poliisin tyttö, joka on opetettu epäilemään kaikkea ja aina. Kuka oikeasti lähtee ao. maihin lääkikseen, kun meillä on niin erinomainen koulu Suomessakin. Poikkeuksena tähän ylivalppaana olemisen -sääntöön olisi ollut Ville Haapasalo, joka suomalaisella sisulla veti vähintäänkin arveluttavan, jos ne eivät kaikki sitä jossain määrin olekin, teatterikoulun Pietarissa. Jo tuosta monen vuoden piinan sietämisestä olisin hyväksynyt vähän ”fiksatutkin paperit”, sillä jotenkin kyseinen ihmisyyttä väkevästi jalostava kokemus olisi pitänyt palkita.
Huolestuttaa kuitenkin, että nämä ”lääkäripuuhastelijat” ovat puuhailleet mm. kehitysvammaisten ja vanhusten parissa eli niiden, jotka ovat vauvojen ja lasten lisäksi kaikkein puolustuskyvyttömiä ja joiden kanssa helposti mennään yleisestikin mukaan harhaan, ettei mikään ponnistelu kuitenkaan kannata. Puuhastelijan ja oikean lääkärin työssä ei nähty suurtakaan eroa, mikä sekin on äärimmäisen huolestuttavaa. Mutta niistä Valviran tädeistä vielä; jos istuu pääjohtajan paikalla missä tahansa firmassa ja saa siitä jo lähtökohtaisesti täysin ylimitoitettua ja liioiteltua palkkaa omaan jokapäiväiseen työsuoritukseensa nähden, niin edes silloin, edes silloin kerran, kun oma tuoli alkaa tutista ja kamerat kirkkaine valoineen suunnataan ao. suuntaan, tulisi pystyä kuittaamaan monen vuoden tyhjäntoimittamisesta palkkansa. Tällöin migreeni, verenpaine tai nuha eivät saisi kaataa vuoteeseen. Vaikka ihan taatusti työkykykin on tässä tilanteessa uhattuna, sillä hirvittäväähän se on, kun kuviteellinen maailma kaatuu ympäriltä ja huomataan, että joku on tehnyt virheen poikineen ja jonkun on nyt virkansa puolesta vastattava siitä.
Yhtään lisää ei lohduttanut uutinen sairaalasihteeristä , joka oli omalla tavallaan etsinyt myös totuutta murtautumalla Haartmannin sairaalasta käsin potilastietojärjestelmiin ja tutkinut siellä typeryyksissään ja juoruilun halussaan satojen ihmisten sairauskertomuksia idioottivarmoina pidetyistä sähköisistä potilastietojärjestelmistä. Mene siinä sitten rauhassa ja levollisin mielin hoidattamaan sukupuolielinten herpestä tai peräpukamia tai varpaanvälisilsaa, kun sitä totuutta kohta sentraalisantrat ja muut valesihteerit revitellevät ympäriinsä. Ikävää tässä on, että näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan. Tämän totuuden revittely on erityisen rumaa siksi, että sillä lääkärin lavitsalla tulemme me kaikki makoilemaan omalla vuorollamme eli loppuviimeksi tässä totuuksien paljastelussa ei ole voittajia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti