sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Painajainen lautakuntatyöstä

Näin hiljattain unta, että eräs valtuustoryhmän puheenjohtaja soitti minulle ’isoveli ojentaa –otteella’ ja halusi vaikuttaa lautakuntatyöhön mm. kylvämällä minuun syyllisyyttä. Herätessäni mietin lisäksi hämilläni, miten kamalaa olisi, jos….

- lautakuntaan valittaisiin vain innostusta ja vahvaa kansalaiskuntoa osoittavia maallikkojäseniä, joilla ei olisi osaamista kyseiseltä hallinnonalalta tai viitseliäisyyttä tutustua esim. hallinnonalan lainsäädäntöön, ohjeistuksiin ja muihin reunaehtoihin.

- lautakunnan jäsenet eivät keskustelisi vilkkaasti ja monipuolisesti listan asioista tai eivät olisi kiinnostuneita esim. alkuperäisasiakirjoista, hakemuksista, kuntalaisten viesteistä jne. tutustumalla niihin aktiivisesti ja oma-aloitteisesti kokouksissa tai he eivät perehtyisi päätöksenteon kohteena oleviin asioihin ottamalla niistä riittävästi selvää muulla tavoin etukäteen.

- lautakunnan jäsenet, jotka ovat valtuutettuja, eivät veisi aktiivisesti ja oma-aloitteisesti lautakunnassa esiin nousseita, tärkeitä asioita valtuustoon ja toisin päin.

- lautakunnan jäsenet menisivät asiassa kuin asiassa joukkomielen taakse muodostamatta itse kantaansa asiaan ja että he yrittäisivät lakaista maton alle sellaiset kiperät asiat, joissa tulisi julkisesti esiin heidän kantansa.

- lautakunnan jäsenillä olisi täydellinen kyseenalaistamattomuus virkamiesten tekemiin esityksiin ja sanomisiin, asenteisiin jne.

- puheenjohtaja olisi asenteellinen, eikä myöskään hallitsisi substanssia, jonka johdosta hän pyrkisi hallitsemaan ja rajoittamaan puhetta niin, että lautakunnan jäsenten tärkeiksi katsomia asioita ei saisi/pystyisi nostamaan esille.

- puheenjohtaja haparoisi teknisen kokouskäytännön kanssa ja näin ollen vaarantaisi avoimen, demokraattisen päätöksenteon toteutumisen ehdottamalla mm. suljettua lippuäänestystä, jotteivät heitä äänestäneet kuntalaiset saisi tietää oman edustajansa kantaa käsiteltävään asiaan tai että puheenvuorot jäisivät taktisesti jakamatta, kun nuijan pöytään lyömisestä olisi tullut nopeuskisa.

- kunnanhallituksen edustaja toistuvasti mitätöisi lautakunnan työskentelyä ja joidenkin jäsenten keskustelua raskailla huokauksilla, silmien muljautuksilla ja ilmehtimisellä.

Ja täytyy tunnustaa, että oli hiki, kun heräsin!

maanantai 13. helmikuuta 2012

Naisen elämän tukipilarit

Naisen hyvinvointi on monimutkainen yhdistelmä ja siksi tukipilarirakennelmakin on multidimensionaalinen alkaen koulutuksesta päättyen suklaaseen. Asioiden ei tarvitse olla monimutkaisia tai kuorrutettu glamourilla, vaan arkipäivässä toimivia. Alla listattu ei ole missään erityisessä järjestyksessä, mutta siinä on kaikki, jotka olen todennut näin 40 vuoden ikää lähestyessä toimiviksi. Ystävänpäivän kunniaksi haluan kuitenkin korostaa, että tyttökaverit ovat jotain, joita en vaihda - satoi tai paistoi.

Laaja-alainen ja monipuolinen (korkea)koulutus, jolla on mahdollista työskennellä motivoivassa, haastavassa ja riittävän hyvin palkatussa työssä. Työpaikkoja voi tällöin vähän jo valikoida, mutta työn pitää pysyä sellaisena, jonka alle ei tarvitse luhistua. Oma asema pitää voida saavuttaa työpaikassa, harrastuksessa, luottamustoimessa ym. osaamisella. Ei reittä pitkin nousemalla tai munilla, joita ei siis ole.

Omat rakkaat lapset, jotka toimivat aina peilinä, jos hetkeksi onnistuu unohtamaan, mikä tässä elämässä on kaikkein tärkeintä. Mitä useampi niitä on, on sitä varmempaa, että edes joku heistä pelastaa tilanteen tai päivän, jos muilla on pikku Myy–päivä. Mutta auta armias, jos heillä kaikilla on yhtä aikaa se päivä tai he kaikki tulevat yhtä aikaa viereen yöllä tai jos heillä kaikilla on samaan aikaan oksennustauti, niin silloin on pakko pyytää Ave Mariaa ja muita taivaallisia (maallisetkin käyvät tällöin) voimia avuksi.

Tyttökaverit, jotka eivät petä koskaan ja jotka tiukan paikan tullen tuovat kuoharin ja naistenlehden ja istuvat kuuntelemassa loputonta vuodatusta siitä, miten tässä nyt näin kävi. Niitä, jotka lähtevät vaikka omasta työstään kesken päivän viereen itkemään ja niistämään Nessuihin, jos sitä vaaditaan. Niitä, joihin voit aina luottaa ja joiden kanssa voit analysoida kaiken ja joille ei tarvitse juurta jaksaen kuvailla kaikkea, sillä he tietävät jo monituhatvuotisen perimän avulla suurimman osan siitä, mitä yrität tilittää.

Luotettava ja suurisydäminen lastenhoitaja, joka oikeasti rakastaa lapsiasi kuin omiaan ja joka oikeasti haluaa tulla auttamaan sinua. Tämä lastenhoitaja jää ikuisesti tärkeiden ihmisten paikalle sydämeesi ja aidosti ja oikeasti haluat hänelle vain pelkkää hyvää koko loppuelämäsi ajan. Kiitos Niina, Alla ja Mary ja monet muutkin, jotka olette oikeasti hyvin hoitaneet lapsiani!! Ja peili käteen niille roikaleille, jotka ovat tehneet tätä tärkeää tehtäväänsä leipäpapin tavoin, sillä niitäkin onnettomia lurjuksia on nähty!

Luotettava auto tai ainakin automekaanikko, mikäli auto osoittautuu epäluotettavaksi. Tällaisella korjaamolla ei turhia selitellä, eikä vihjailla, että ”meidän ajotapa on niin kovin erilainen…”. Auto laitetaan reippaasti kuntoon, eikä siihen tilata viikkojen toimitusajoilla mitään maailman kalleimpia varaosia olettaen, ettei se typerä nainen kuitenkaan mitään niistä tajua (niin kuin ei tajuakaan, eikä haluakkaan tajuta, mutta sitä ei tarvitse joka kohdassa erikseen alleviivata). Myös luotettava taksikuski tai pari sellaista pelastavat monesta tilanteesta. Sellaisen kyydissä ei tarvitse laskea sataan tai hengittää koko matkaa sisäänpäin tai olla keskittyvinään otsa rypyssä kokouspapereihin, jotta välttäisi perussuomalaisten harjoittamasta politiikasta keskustelun.

Toimivat päänsärkylääkkeet, joilla kipu oikeasti lähtee vieläpä kohtuunopeasti sekä siten, että työkyky on mahdollista säilyttää suht’ ok:na. Ei ole realistista saada ihan kaikkea särkyä millään lääkkeellä pois, kuten hammaslääkärin puudutusaineista tulevaa. Mutta siitä tuleekin niin rekan alle jäänyt olo, että tällöin ei ole enää mikään muukaan kyky kohdallaan ja silloin pitää jäädä suosiolla sänkyyn. Helvetin tuleen palamaan ne pillerit, jotka vievät kivun vain puoleksi pois ja jättävät osan siitä esim. kolmeksi vuorokaudeksi paikalleen jylläämään.

Hyvä gynekologi, joka on päivittänyt osaamistaan jatkuvalla kouluttautumisella ja jonka vastaanotolta löytyy viimeisin tutkimusvälineistö. Lisäksi hän muistuttaa joka käynnin yhteydessä, että erityisesti seksistä tulee voida nauttia täysillä. Tällaiselle lääkärille voi rauhassa tilittää kaikki huolensa ja hän vakuuttaa, että asia kuin asia laitetaan kuntoon. Lisäksi nämä palvelut pitäisi saada lakisääteisesti kaikkiin kuntiin ns. kunnanlääkärin valikoimaan. Muissakin, kuin lestadiolaisesti johdetuissa kunnissa on tärkeää pitää naisten genitaalialueen terveydestä huolta sekä kohtusyöpien ennaltaehkäisyn että toimivien parisuhteiden vuoksi.


Säännöllinen etelänmatka johonkin lämpimään, jossa voi upottaa jalkansa valkoiseen hiekkaan, lukea auringonlaskuun asti hyvää kirjaa ja saada määräajoin kylmä shotti, pyyhe, vesisumupullo, jalkahieronta jne. Paikka, missä tuoksuu hyvälle ja jossa ei ole ahneita ja röyhkeitä vesipuiston pitäjiä, joissa pitää maksaa kaikesta ylihintaa. Paljon lepoa, hyvää ruokaa, aurinkoa, turkoosia merta ja muutama mansikka-Margarita silloin tällöin ja johan jaksaa taas kaamokseen palattua painaa lasten, töiden, politiikan jne. jne. parissa.


Muutama pari kauniita, hyvin jaloissa istuvia, hiertämättömiä korkkareita ja pari lennokasta mekkoa pitäisi olla jokaisen naisen kaapissa. Ja isoja kaulakoruja. Parasta on, jos niitä voi vauhdissa muunnella ja yhdistellä, jottei tarvitse alvariinsa pyöriä kaupoissa. Muutamat Louis Vuittonit, D&G:t ja Diorit on hyvä olla, jos ne ovat mukavia ja ajattomia, mutta merkki ei ole tärkein. Ja erityisesti maailmalla matkustettaessa Marimekkoa ja Kalevala-koruja on kiva esitellä. Totuuden nimissä täytyy myös myöntää, että olen vähän hurahtanut ruotsalaisiin Snö-koruihin, joiden ostamisesta tulee aina huono ja isänmaan petturimainen olo.


Kaiken kruunaa tietysti hyvä mies, mikäli sellainen löytyy. Perheen pää, lasten isä tai ainakin toinen jämäkkä, tasavertainen aikuinen perheessä antaa tiettyä vakautta. Mies on voi vähintään olla suurena apuna ruokakaupassa käymisessä sekä ruoanlaitossa, joista kumpikaan ei ole toivehommiani. Tai sitten hän voi ottaa hoitaakseen varaston hyllyjen asentamisen tai olohuoneen seinän maalaamisen, jotka muuten on tehtävä itse. Väliaikaisesti tilannetta voi paikata taitavalla rakastajalla, jonka kanssa voi hetkeksi löytää vilvoittavan keitaan autiomaasta. Sellaisen ikävä puoli on se piilottelu, koska ei halua kenenkään vielä, tai vielä, eikä ainakaan vielä tietävän mitään.

Tukalissa tilanteissa pahan mielen saa jyrkkään nousuun Fazerin sininen tai muu erinomaiseksi testattu suklaa. Ja kun muut yllä luetellut perusasiat ovat kunnossa, niin silloin tällöin voi itsensä palkita myös muilla ”tärkeyksillä”, kuten Sex and the city T-paidalla, jossa on Cosmopolitanin kuvia ja timantteja tai pinkillä, timanttisella termosmukilla tai timanttikengillä tai Hello Kitty–yöpuvulla. Eli aika yksinkertaisista asioista naisen onni koostuu, eikö?